Miku keitti koirille kivipiiroja ja lähti Uskon kanssa pihalle treenaamaan. Uteliaana meni katsomaan osaako Usko jotain ihan oikeesti vai onko kaikki vaan legendaa. Melko häikäistyneenä totesin, että seuraaminen sujuu ja käskyllä oota Usko pysähtyy kuin seinään. Todella nopeita ja kauniita seisomisia :).

Usko meni sisälle ja pyysin, että Miku jää katsomaan Vienon ja Emman seuraamiset. Leikin, että mulla on jäykkä niska, enkä vilkuillut yhtään koiria, käskytin, liikuin ja palkkasin Mikun määräämässä tahdissa. Vienon seuraamiseen saatiin jo ryhtiä, se tsemppaa kun en tuijota sitä. Emman kanssa oli vaikeaa palkata namilla jäätynein käsin ja palkka piti vaihtaa palloon, toimii silläkin, mutta edelleen kovin lyhyitä pätkiä kerrallaan. Seuraamispaikka on nyt ihan priima ja tosi tiivis, jos ei nyt ryssis itse sitäkin.

Ihana Trine- mummo on päättänyt tappaa Uskon lahjaksi saaman lelun tässä samalla kun kirjoitan.