Niin siinä sitten kävi, kun viikko sitten kehuttiin mummolle, ettei käärmeitä ole näkynyt...

Oltiin syöty vatsat täyteen ja ajateltiin mennä päiväunille. Tytöt oli pihalla ja ajattelin ottaa nekin sisälle nukkumaan. Kurkkasin ikkunasta, että Vieno oli oven edessä pötköllään ja toisesta ikkunasta näin, kun Trinellä ja Emmalla oli jotain jännää. Samalla hetkellä kun tajusin, mistä oli kyse Miku huusi makkarista, että niillä on käärme.

Ryntäsin pihalle ja nakkasin koirat sisään. Käärme oli aikuinen kyy ja sillä oli parit hampaan reiät kyljissä. Kyy menetti päänsä ja minä rynnin sisälle. Olin ihan 100 varma, että kyy oli purrut koiria. Trinellä oli verta rinnuksissa, leuassa ja etujaloissa, lisäksi se läähätti ja nuolihuuliaan. Leuassa ja huulessa oli pienet jäljet. Emmassa ei ollut jälkiä, eikä mitään oireita. en jäänyt sunnuntai iltapäivänä odottamaan, josko tulisi lisää oireita, vaan vietiin likat päivystäjälle, joka laittoi molempiin 1,5 litraa nestettä. Lääkärissä voitiin jo todeta, että meillä oli varmaan väärä hälytys ja hyvä niin.