Tulin eilen ihan raatona töistä. Isäntä oli käyttänyt koirat pienellä lenkillä ja kanakeitto porisi padassa. Ruoan jälkeen retkahdin sohvalle nokosille. Vieno käpertyi jalkojen päälle ja Emma koiranpetiin sohvan viereen.

Heräsin nyrkin iskuun, tai niin luulin. Emma istui mun edessä ja lätki mua tassulla naamaan. Oli vissiin kyllästynyt joutenoloon. Ulkona oli pikkupakkanen, puin päälle ja lähdettiin ulos. Matka jäi portille, en saanut sitä auki. Isäntä oli virittänyt lukitusta, koska koiruudet olivat edellisenä iltana saaneet portin auki ja käyneet omaehtoisesti lenkittämässä itseään. Isäntä tuli näyttämään kuinka portti toimii ;).

Matkalla Vieno kävi kokeilemassa toimiiko mansikkamaan kiertävä sähköaita. Onneksi sen akku oli ilmeisesti tyhjä. Alkutalvesta Trine sai siitä kunnon tällin persiilleen. Se oli kärttyinen neljä päivää muille lauman koirille, koska sähköisku oli tietenkin Trinen mielestä niiden syy.

Lenksun jälkeen lähdettiin isännän kanssa anoppilaan palauttamaan lainassa olleita työkaluja ja matkalaukkua, sekä viemässä tuliaiset. Tarjolla oli jäätölöä ja appiukko siihen, että missäs koirat on, kun kulhoon jäi niin paljon nuoltavaa. Aikaisemmat koiruudet Senni ja Kassu oli meillä aina joka paikassa mukana. Koiralauman kasvaessa ei ole enää ollut tapana ottaa ketään mukaan. Varmaan pitäisi, sillä nykyiset on tosi huonosti sosiaalistettuja...

Kyläily reissulta palatessamme saimme kauheat urputukset vienolta, joka yleensäkin kommentoi meille kovaäänisimmin, jos on jäänyt huomiotta. Kello olikin jo niin paljon, että en tietenkään jaksanut enää tehdä koirien kanssa mitään. Murkinat nenän eteen ja pihapissalle.