Pihalla kulkee yksi ainoa kusinen polku metsään. Metsässä kulkee yhtä kirjava kapea polku. Kaksi lenkkivaihtoehtoa 15 minuutin ja 30 minuutin kiekka. Koirat kulkevat apaattisesti peräkanaa, kukaan ei poikkea polulta. Aina pimeää, pihalla 2 toimivaa pihavaloa, joiden loisteessa yrittää räveltää jotain koirien kanssa. Koiran varpaat on umpi jäässä 5 minuutin sisällä ulosmenosta. Siinä valossa nauratti kun Emman viime viikonlopun näyttelyarvostelussa luki ...tanakka...tukevassa kunnossa...hoikistumisesta ei lienee haittaa. Pitäköön pieni ylimääräisen kilonsa, ainakin niin kauan kun selviää onko se tiineenä ja kunnes kevät sulattaa kinokset ja koiruudet pääsevät kunnolla kirmaamaan

Ja olihan pakkasesta se hyöty, että työauto ei käynnistynyt tänään ja sai viettää rattoisan toimistopäivän:)

Usko meni sisälle ja pyysin, että Miku jää katsomaan Vienon ja Emman seuraamiset. Leikin, että mulla on jäykkä niska, enkä vilkuillut yhtään koiria, käskytin, liikuin ja palkkasin Mikun määräämässä tahdissa. Vienon seuraamiseen saatiin jo ryhtiä, se tsemppaa kun en tuijota sitä. Emman kanssa oli vaikeaa palkata namilla jäätynein käsin ja palkka piti vaihtaa palloon, toimii silläkin, mutta edelleen kovin lyhyitä pätkiä kerrallaan. Seuraamispaikka on nyt ihan priima ja tosi tiivis, jos ei nyt ryssis itse sitäkin.

Ihana Trine- mummo on päättänyt tappaa Uskon lahjaksi saaman lelun tässä samalla kun kirjoitan.

Eilen pakkasta oli -11 astetta, joten mitään pitkää ei tehty. Emman kanssa otin seuraamista ja käännöksiä. Se on ihailtavan hyvin mukana, mutta mulle miinuksia liian nopeasta liikkumisesta ja liian valmistelemattomista käännöksistä. Vieno teki myös seuraamista ja oikein hyvän henkilöryhmä seuraamisen.

Ohjaajalle pitäisi hankkia niskatuki, jotten voisi tuijottaa koiria seuraamisessa, vaan katse pysyisi kiintopisteessä.

Emman juoksut alkoivat jouluaattona ja Vienon heti perään tapaninpäivänä. 4.1 käytiin progetestissä, joka näytti molemmille parhaaksi astutuspäiväksi tiistaita. No, astutus tapahtui sitten molemmilla vasta keskiviikkona.

Vienolla on aina sen verran huono flaksi noiden miesten kanssa, että tälläkin kertaa oli käydä ohrasesti. Huolellisesti valitsemamme uros sairastui astutuksen aattona ohi menevään hengitystieinfektioon, eli kennelyskään! Tuli sitten vaihdettua urosta ihan lennosta.

Astutukset sujuivat mallikkaasti luomumenetelmällä, nyt vaan odotellaan onko siemen itänyt.

Toinen jäljistä oli vasemmalle kaartava keppijälki. Laitoin jäljelle 8 keppiä. Jälki lähti janalta vasemmalle. Lähetys ei oikein onnistunut ja jouduin ottamaan sen uudelleen lähempää. Ensimmäinen keppi nostettiin hyvin, mutta seuraavan yli Vieno käveli, annoin mennä, kun en ehtinyt reakoimaan ajoissa. Loput kepit ilmaistiin kukin tavallaan. Olen aika paljon tehnyt ilmaisutreenejä muualla kuin jäljellä ja niissä treeneissä ilmaisut ovat selkeitä maahan menoja kepin eteen. Varsinaisella jälkellä Vieno haistelee kepin kohtaa, ottaa kepin ehkä suuhun, pyörii ympyrää tai istuu, saattaa se mennä ihan oikea oppisesti makaamaankin välillä. Riikka ehdotti, että voisi olla viisasta maahanmenon lisäksi opettaa koira ottaamaan kepin suuhun. Sillä tavalla säästyy kepin etsimiseltä, jos se on vaikka tallattu syvälle maahan tai koira sattuu menemään sen päälle makaamaan.

Toinen jälki kaarsi oikealle ja siinä oli kapean polun ylitys, sekä ojan ylitys. Jäljellä oli pieniä namikasoja, noin 20 - 30 askellen välein. Lopussa oli ruokapurkki. Jäljelle lähteminen tökki jälleen, mutta itse jäljestäminen sujui mainiosti. Ojan kohdassa Vieno tarkasti ojan reunaa oikealla muutaman metrin ja palasi jäljelle. Ojan ylityksen jälkeen matka jatkui tasaisesti jäljen loppuun.

Tehtiin vähän hyppynoutoa ja yhden kerran tuli kosketus, joko siitä tai maanantain a-esteeltä putoamisen seurauksena anturasta lähti pala pois, huomasin vamman vasta kun se illlalla lutkutti varvasta.

Vienolle taas on harvinaisen epäselvää, mikä on sivulle ja tänne käskyn ero. Se tarvitsee käsiapua ja siitä yritetään nyt päästä eroon. Tässäkin käytän parhaillaan naksutinta apuna. Tehtiin myös noudon luovutuksia. Meinaa mennä hermot, kun jossain välissä se kapula jopa pysyi suussa, mutta tässäkin on tullut takapakkia.

Emmalle otin vähän noutoharjoituksia. Sillä on sama tyyli kuin Vienolla, suussa ei tahdo pysyä mikään, paitsi jos sitä saa vapaasti riepotella. Hypyissä on tullut kehitystä, vaikka siinäkin tarvitsee vielä näyttää kädellä hyppy-käskyn yhteydessä.

Emmalle otettiin rullatreeniä. Aluksi tehtiin lyhyeltä matkalta. Emma otti rullan suuhun maalimieheltä, mutta sillä oli niin kiire, ettei se tuonut sitä mulle, vaan kävi kääntymässä mun edessä ja rynni näytölle. Anu keksi, että mun ja maalimiehen välimatka on liian lyhyt, se houkuttaa palaamaan maalimiehen luokse. Tehtiin muutama toisto pidemmällä matkalla ja heti homma muuttui paremmaksi. Kotiläksyksi saatiin siis noudon luovuttamisen harjoittelua.

Trinelle otettiin etukulmaan peräänjuoksu. Sitten kaksi maalimiestä oli piilotettu alueelle siten, etten tiennyt missä ne on. Ollaan yleensä aina treenattu, niin että tiedän. Peräänjuoksulla otettiin Trineen vähän vauhtia. Lähetykset onnistuivat poikkeuksellisen hyvin. Tuli monta tyhjää, kun Trine vaan sitkeesti työskentelee taaksepäin, eikä yhtään seuraa missä mä meen. Ihanasti se vaan jaksoi lähteä aina uudelleen, kunnes nenä toimi ja maalimies löytyi, ilmaisu oli tosi hyvä ja kesti siihen asti, että komensin sen sivulle. Se oli ihan fiiliksissä, eikä me voitu sitä latistaa enää niin monen tyhjän piston jälkeen, vaan otettiin toiselta maalimieheltä ääniapu. Ilmaisu oli jälleen hyvä ja palkaksi oli ruuan lisäksi uusi piippigongi:)

Seuraavalla kerralla keskitytään suoriin pistoihin. Trine etsii sitkeästi ja liikkuu hyvin, suunta on vaan aina väärä. Etukulmissa se menee aina liikaa alueen sisään ja keskellä rataa työskentelee taaksepäin.

Vienon treeneissä tehtiin seuraamisen rytmin vaihdoksia. Pirun hankalaa palkita aina ekan askelen kohdalla, mutta toimii!

Sari oli hajustanut jälkikeppejä ja laittoi kepit asvaltille levälleen. Ja jälleen oikea aikaisella palkalla saatiin upeita ilmaisuja aikaiseksi. Tehtiin vielä pari asvalttijälkisuoraa yhteensä tuli noin 30 ilmaisua. Äly hienoa, nyt kun saisi aikaiseksi tehdä niitä jälkiäkin.